Hovioikeuden tuomio avunannosta törkeään veropetokseen - tuomio on erimielinen rekisterimerkintärikoksen perusteella määrättävän liiketoimintakiellon osalta

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies

Avunannon rangaistavuus - Rangaistuksen määrääminen - Vahingonkorvausvelvollisuus - Liiketoimintakielto

Helsingin hovioikeus 23.11.2018
Tuomio 18/151882
Asianro R 17/2370
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Helsingin käräjäoikeus 29.09.2017 nro 137821
Asia Avunanto törkeään veropetokseen ym.
Valittaja V
Vastapuolet Kihlakunnansyyttäjä, Verohallinto
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 22.1.2019
"Hovioikeuden ratkaisu
Kohta 2
Avunannon rangaistavuus
Rikoslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan avunannosta rikokseen tuomitaan se, joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä.
Rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä todetaan (HE 44/2002 vp s. 156 - 157), että avunantona rangaistaan sellainen kaikkinainen myötävaikuttaminen toisen henkilön tekijänä tekemään tahalliseen tekoon, jota ei ole katsottava rikoskumppanuudeksi tai yllytykseksi. Avunannon ei tarvitse olla seurauksen syntymisen välttämätön edellytys, mutta sen tulee kuitenkin lisätä, edistää tai helpottaa seuraukseen johtaneen rikoksen tekemisen mahdollisuutta. Edellytyksenä on, että avunantotoimi on lisännyt rikoksen toteutumisen todennäköisyyttä.
Avunantajan tahallisuuden osalta vaaditaan hänen tietoisuuttaan tekijän teosta, omasta toiminnastaan ja oman toiminnan päätekoa edistävästä merkityksestä. Avunantajan tulee pitää ainakin varsin todennäköisenä, että päärikos tehdään ja että sen tunnusmerkistöön kuuluvat tosiseikat toteutuvat.
Arviointi
Käräjäoikeuden tuomiossa tarkemmin selostetuin tavoin X:n syyksi on tunnustamisoikeudenkäynnissä luettu törkeä veropetos 8.5.2012 ja 31.10.2014 välisenä aikana. Pääteko täyttää siten avunantajan rikosvastuun edellytyksenä olevat rikoksen tunnusmerkistönmukaisuuden, oikeudenvastaisuuden ja tahallisuuden vaatimukset.
Asiassa on riidatonta, että X on käyttänyt Z Oy:ssä taloudellista ja toiminnallista päätäntä- ja omistajavaltaa syytteessä tarkoitettuna aikana, vaikka hän ei ole muodollisesti omistanut yhtiötä eikä toiminut sen hallituksessa. V on puolestaan toiminut yhtiössä muodollisesti hallituksessa.
Syytteessä vedottujen avunantotoimien osalta V on hovioikeudessa kertonut kuten käräjäoikeudessakin, että hän oli suostunut Z Oy:n muodolliseksi hallituksen jäseneksi ja että hän oli X:n pyynnöstä nostanut yhtiön tililtä käteistä rahaa ja luovuttanut rahat X:lle. V oli myös allekirjoittanut syytteessä tarkoitetun laina-asiakirjan. Hän on hovioikeudessa kertonut muistavansa asian niin, että X oli tarvinnut rahaa asuntonsa remonttiin ja että hän oli uskonut X:n maksavan lainan takaisin. V ei ollut tiennyt, missä vaiheessa lainarahat oli nostettu ja miksi rahoja ei ollut siirretty tilisiirtona vaan käteisenä. V ei muistanut, oliko X käräjäoikeuden tuomion sivulle 11 kirjatuin tavoin sanonut, että asiakirja tarvittiin yhtiön veroilmoitusta varten.
Avunantotoimien osalta arvioitavana on ensin se, onko V:n menettely edistänyt X:n syyksi luettua rikosta. V:n asema muodollisesti yhtiön hallituksen jäsenenä ja yhtiön rahavarojen nostaminen ja niiden luovuttaminen käteisenä X:lle ovat olleet välittömästi mahdollistamassa sitä, että X saa yksityiskäyttöönsä yhtiön varoja. Yhteys V:n tämän menettelyn ja sen välillä, että X laiminlyö veron välttämistarkoituksessa ilmoittaa saamansa varat verotuksessaan, on sen sijaan oikeudellisesti ja ajallisesti etäisempi. Laina-asiakirjan allekirjoittaminen on ollut välittömästi mahdollistamassa sitä, että yhtiöstä nostettuja varoja voidaan merkitä yhtiön kirjanpitoon velkasaatavana. V on suostunut toteutettuun rikosoikeudellisesti sanktioituun bulvaanijärjestelyyn, joka on välittömästi palvellut X:n toimintaa. V:n menettelyn on katsottava korottaneen vaaraa X:n syyksi luetun rikoksen seurauksen eli sen seikan, että X ei ilmoita tuloja verotuksessaan, mistä aiheutuu veron määräämättä jättäminen, syntymisen todennäköisyydestä oikeudellisesti merkityksellisellä tavalla. V:n menettely on siten lisännyt X:n tekemän törkeän veropetoksen mahdollisuutta avunannolta edellytettävällä tavalla.
Asiassa on vielä arvioitavana V:n tahallisuus. V on kertonut rahojen nostoista, että X oli sanonut paljonko ja milloin rahaa nostetaan. X oli sanonut, että kysymys oli osingoista. X oli sanonut tekevänsä kaikki ilmoitukset. X:n kanssa ei ollut ennalta sovittu siitä, mitä V saa nostoista itselleen. V:n yhtiölle tekemästä työstä oli sovittu tuntipalkaksi 10 euroa, minkä hän oli saanut nostaa yhtiön tililtä. Palkkalaskelmia V ei ollut saanut. Osalla nostetuista rahoista oli ostettu yhtiölle työkaluja. V ei ollut tarkistanut saamiaan esitäytettyjä veroilmoituksia.
Kirjallisena todisteena 2 olevasta verotarkastuskertomuksesta ilmenee, että C:n pankkitilille oli talletettu käteisautomaatilla yhteensä 5.470 euroa 7.9. ja 15.12.2011 välisenä aikana sekä talletusautomaatilla ja pankin tiskillä vuoden 2012 aikana yhteensä 13.810 euroa. Kirjallisina todisteina 7 ja 8 olevista V:aa koskevista verotuksen oikaisupäätöksistä verovelvollisen vahingoksi koskien verovuosia 2011 ja 2012 ilmenee, että Verohallinto on lisännyt V:n ansiotuloihin verovuodelta 2011 Z Oy:n maksamina palkkoina 5.470 euroa ja verovuodelta 2012 mainitun yhtiön maksamina palkkoina 13.810 euroa.
Hovioikeus katsoo, että V:n on täytynyt ymmärtää, ettei X ilmoita Z Oy:ltä saamiaan varoja osinkotuloinaan verottajalle, kun hän ei toteutetun bulvaanijärjestelyn vuoksi muodollisesti ole edes yhtiötä omistanut. Näissä olosuhteissa ei voida pitää uskottavana, että V ei olisi pitänyt ainakin varsin todennäköisenä sitä, ettei X ilmoita käteisenä saamiaan varoja verottajalle tuloinaan.
Edellä olevan perusteella aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen syyksilukemisen osalta ei ole.
Rangaistuksen määrääminen
V:n rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, tekojen vaikuttimiin sekä rikoksista ilmenevään muuhun syyllisyyteen nähden ja ottaen huomioon V:n osallisuuden aste hänen syykseen luetuissa rikoksissa ja rikosten keskinäinen yhteys käräjäoikeudessa tuomittua rangaistusta on alennettava. Hovioikeus katsoo, että oikeudenmukainen yhteinen rangaistus on 6 kuukautta vankeutta. Vankeusrangaistus on käräjäoikeuden määräämin tavoin ehdollinen.
Vahingonkorvausvelvollisuus
V on hänen syykseen luetun tahallisen rikoksen perusteella lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon täysimääräisesti. Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia erityisiä syitä, joiden perusteella olisi aihetta sovitella korvausta enempää kuin käräjäoikeus on tehnyt. Aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen Verohallinnolle maksettavaksi tuomitun korvauksen osalta ei ole.
Liiketoimintakielto
Liiketoimintakiellosta annetun lain (liiketoimintakieltolaki) 1 §:ssä säädetään, että liiketoimintakielto voidaan määrätä sopimattoman ja vahingollisen liiketoiminnan estämiseksi sekä liiketoimintaan kohdistuvan luottamuksen ylläpitämiseksi. Liiketoiminnalla tarkoitetaan kirjanpitolaissa tarkoitettua liike- ja ammattitoimintaa. Lain 2 §:n 3 kohdan ja 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan liiketoimintakieltoon voidaan määrätä muun muassa yhteisön hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja, joka on liiketoiminnassa syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jota ei voida pitää vähäisenä, ja hänen toimintaansa on kokonaisuutena arvioiden pidettävä velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena. Viimeksi mainitun pykälän 2 momentin mukaan laiminlyöntien olennaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti laiminlyöntien suunnitelmallisuus, niiden kesto ja toistuvuus sekä laiminlyönneistä aiheutuneiden vahinkojen määrä.
Z Oy:n kaupparekisteriin merkittynä hallituksen jäsenenä olleen V:n syyksi on luettu kohdassa 1 rekisterimerkintärikos ja kohdassa 2 avunanto törkeään veropetokseen. Teot liittyvät sanotun yhtiön harjoittamaan taloudelliseen toimintaan ja ne on siten tehty yhtiön liiketoiminnassa. Näin ollen laissa säädetyt liiketoimintakiellon määräämisen yleiset, henkilön asemaa sekä rikollisen teon ja elinkeinotoiminnan yhteyttä koskevat edellytykset täyttyvät. Vielä on arvioitavana, voidaanko V:n rikollista menettelyä pitää vähäisenä ja voidaanko hänen menettelyään kokonaisuutena arvioiden pitää laissa tarkoitetulla tavalla vahingollisena.
Menettelyn vähäisyyttä arvioitaessa oikeuskäytännössä (esim. KKO 2002:118, KKO 2013:1, KKO 2015:88 ja KKO 2016:85) lähtökohdaksi on asetettu lain esitöiden mukaisesti rikoksen rangaistusasteikko, jonka on katsottu yleisellä tasolla ilmentävän rikoslajin tai -tyypin vakavuutta. Lain esitöiden (HE 198/1996 vp s. 16) mukaan rikollista menettelyä voidaan yleensä pitää tämän lain kannalta vähäisenä, jos rikoksesta säädetty rangaistus on sakkorangaistus tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Rikollista menettelyä ei sitä vastoin voida pitää vähäisenä, jos rikoksesta voi seurata vankeutta yli kaksi vuotta. Edelleen esitöiden mukaan rikoksista, joista säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta, mutta enintään kaksi vuotta vankeutta, ei voida esittää samanlaista olettamusta siitä, onko menettelyä pidettävä vähäisenä vai ei, vaan menettelyn moitittavuus ja sopimattomuus on arvioitava tapauksittain. Arviota ei tule kuitenkaan perustaa yksinomaan rikollisesta menettelystä säädettyyn rangaistukseen, vaan huomioon tulee ottaa myös rikoksen ilmenemismuoto sekä syyksiluettavan rikollisen menettelyn laajuus. Rikollista menettelyä ei saatettaisi pitää vähäisenä, jos se muodostaa olennaisen osan liiketoiminnasta tai sillä saavutettu taloudellinen hyöty on merkittävä, vaikka yksittäisistä teoista säädetty ankarin rangaistus olisikin vankeutta vähemmän kuin kaksi vuotta. Oikeuskäytännössä rikoksen vähäisyyttä on arvioitu niissäkin tapauksissa, joissa rikoksen enimmäisrangaistus on ylittänyt lain esitöissä mainitun kahden vuoden rajan, myös ottaen huomioon rikoksen ilmenemismuoto, aiheutuneet vahingot ja muut teon yksilölliset olosuhteet.
V:n syyksi kohdassa 1 luetusta rikoksesta säädetty ankarin rangaistus ja myös kohdassa 2 syyksi luetusta rikoksesta lievennetyn rangaistusasteikon mukainen ankarin rangaistus on kolme vuotta vankeutta. Kysymys on siten jo yleisellä tasolla vakavista rikoksista. V:n avunantotoimissa ei ole ollut kysymys yksittäisestä tapahtumasta vaan pitkään jatkuneesta toiminnasta. Aiheutettu vahinko on ollut suuri. V:n syyksi luettua rikollista menettelyä ei siten voida tapauskohtaistenkaan seikkojen perusteella arvioituna pitää vähäisenä.
Lain esitöiden mukaan (HE 198/1996 vp s. 16 - 17) toimintaa voidaan pitää vahingollisena silloin, kun menettelyllä aiheutetaan laissa suojelluille tahoille välittömästi tai välillisesti taloudellisia menetyksiä tai kun näin selkeästi vaikeutetaan muiden yritysten toimintaedellytyksiä esimerkiksi kilpailua vääristämällä tai leimaamalla samalla alalla asianmukaisesti toimivia muita yrityksiä. Vahingollisuuden arviointiin vaikuttaa myös se, kuinka asianmukaisesti liiketoimintaa on muuten harjoitettu. Liiketoimintaan liittyvistä lainvastaisuuksista aiheutuu lähes säännönmukaisesti toisille vahinkoa ja siten niihin syyllistyneen toimintaa voidaan pitää aina vahingollisena. Jotta kiellon määräämistä voidaan pitää perusteltuna, vahingollisuuden pitää kuitenkin olla tuntuvaa. Liiketoimintakiellon määräämistä ei tulisi yleensä harkita pelkästään yksittäisen rikoksen tai laiminlyönnin perusteella. Liiketoimintakielto merkitsee varsin tuntuvaa puuttumista henkilön toimintavapauteen ja siten sitä tulisi käyttää vain niissä tapauksissa, joissa velkojien, sopimuskumppaneiden ja julkisen talouden suojaamiseen voidaan katsoa olevan ilmeistä tarvetta. Näin on esimerkiksi silloin, kun sopimaton liiketoiminta on niin suunnitelmallista tai siihen sisältyvät lainvastaisuudet niin törkeitä, että muut osapuolet eivät voi suojautua niitä vastaan. Mitä laajamittaisempaa toiminta on ja mitä suurempia taloudellisia arvoja siihen sisältyy, sitä perustellumpaa on kiellon määrääminen. Mikäli syyksi luettu teko on arvioitu törkeäksi, on tällaista menettelyä pidettävä siinä määrin paheksuttavana, että liiketoimintaa on syytä tällöin lähtökohtaisesti pitää kokonaisuutena arvioiden vahingollisena ja kiellon määräämistä perusteltuna.
Kuten edellä on todettu, V ei ole käyttänyt yhtiössä tosiasiallista päätäntävaltaa. Hänen osallisuutensa yhtiön toimintaan on ollut merkittävästi vähäisempi kuin yhtiössä tosiasiallista määräysvaltaa käyttäneen X:n. Tästä huolimatta V:n toimintaa edellä selostetuista lähtökohdista kokonaisuutena arvioidessaan hovioikeus katsoo, että vahingollisena pitämistä puoltavat seikat ovat selvästi painavampia kuin sitä vastaan puhuvat seikat, kun otetaan erityisesti huomioon toimintaan liittyneet suuret taloudelliset arvot ja aiheutuneet taloudelliset vaikutukset. V:n toimintaa on pidettävä velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena. Liiketoimintakiellon määrääminen on siksi perusteltua liiketoimintakiellosta annetun lain 1 §:n mukaisen liiketoimintaan kohdistuvan luottamuksen ylläpitämiseksi.
Liiketoimintakiellon kesto on liiketoimintakieltolain 5 §:n mukaan vähintään kolme ja enintään seitsemän vuotta. Kun otetaan huomioon edellä selostetut V:n menettely ja sen vahingollisuuden arviointiin liittyvät seikat, kiellon vähimmäiskestoa voidaan kuitenkin hänen osaltaan pitää riittävänä. Näin ollen liiketoimintakiellon kesto on lyhennettävä kolmeksi vuodeksi.
Oikeudenkäynnin kustannukset
Asian näin päättyessä V on velvollinen korvaamaan Verohallinnon 400 euron oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.
Hovioikeus hyväksyy V:n puolustajan asianajaja Minna Rautosen palkkiovaatimuksen kohtuullista työmäärää vastaavana. Palkkio pääkäsittelystä maksetaan pääkäsittelyn keston perusteella 1,5 tunnilta."
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto asiassa R 17/2370
"Hovioikeudenneuvos:
Erimielisyyteni koskee edellytyksiä määrätä V liiketoimintakieltoon kohdassa 1 tarkoitetun rekisterimerkintärikoksen perusteella.
Syyttäjä on vaatinut, että V määrätään liiketoimintakieltoon syytekohdissa 1 ja 2 tarkoitetun menettelyn perustella. Syytteen teonkuvauksen mukaan kohdan 1 mukaisen rekisterimerkintärikoksen tekoaika on ollut 19.1.2010 ja kohdan 2 mukaisen avunantoa törkeään veropetokseen koskevan teon tekoaika on ollut 19.1.2010 ja 26.11.2012 välinen aika.
Liiketoimintakiellosta annetun lain 8 §:n mukaan liiketoimintakiellon määräämistä koskeva asia on pantava vireille viiden vuoden kuluessa liiketoimintakieltoa koskevan vaatimuksen perusteena olevasta viimeisimmästä laiminlyönnistä tai rikollisesta teosta. Kuten ratkaisusta KKO 2013:43 ilmenee, mainittua säännöstä sovellettaessa ratkaisevaa on, milloin vastaaja on saanut tiedon vaatimuksesta. Tässä tapauksessa V on saanut tiedon liiketoimintakiellon määräämistä koskevasta vaatimuksesta, kun asiaa koskeva haaste on annettu hänelle tiedoksi 22.6.2017. Asiassa ei ole väitetty, että V olisi muulla tavoin saanut tiedon liiketoimintakieltoa koskevasta vaatimuksesta tai että liiketoimintakiellon määräämistä koskeva vaatimus perustui muuhun seikkaan kuin rikolliseen tekoon.
Katson, että liiketoimintakiellon määräämisen edellytyksiä arvioitaessa kohdan 1 mukaista rekisterimerkintärikosta ja kohdan 2 mukaista avunantoa törkeään veropetokseen tulee arvioida erillisinä rikollisina tekoina. Tämän vuoksi sillä seikalla, että V on saanut tiedon liiketoimintakieltoon määräämistä koskevasta vaatimuksesta ennen kuin viisi vuotta on kulunut kohdassa 2 tarkoitetun rikollisen teon tekoajan päättymisestä, ei ole merkitystä arvioitaessa liiketoimintakiellon määräämisen edellytyksiä rekisterimerkintärikoksen perustella.
Mainituilla perusteilla hylkään vaatimuksen V:n määräämisestä liiketoimintakieltoon rekisterimerkintärikoksen perusteella. Muutoin olen liiketoimintakiellon osalta samaa mieltä kuin enemmistö.
Vakuudeksi:

asianajaja – asianajotoimisto – Asianajotoimisto Lex Helsinki Oy – lakiasiaintoimisto – lakitoimisto – lakimies – Helsinki – Espoo – Vantaa – lakimies – lakitoimisto – lakiasiaintoimisto – Helsinki – Espoo – Vantaa – sopimusoikeus – konkurssi – saneeraus – talousrikos – vahingonkorvaus – yritysjuridiikka – liikejuridiikka – työoikeus – yhtiöoikeus – lakipalvelut – asianajopalvelut – vahingonkorvausoikeus – rikosoikeus – liikejuridiikan ammattilainen – lakiasiaintoimistot