Yli miljoona euroa rikosperusteista velkaa - toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus myönsi useista sairauksista kärsivälle 72-vuotiaalle eläkeläiselle velkajärjestelyn

Ainut velkoja, verohallinto ei ollut vastannut valitukseen. Punnitessaan velkajärjestelyn myöntämisen puolesta ja sitä vastaan puhuvia seikkoja kokonaisuudessaan HO katsoi, että velkajärjestelyn myöntämistä puoltavat seikat, eli hakijan ikä ja terveydentila ja näistä syistä johtuva kykenemättömyys parantaa ansiotasoa sekä velkajärjestelyn merkitys hänen kannaltaan muodostivat poikkeuksellisen syyn aloittaa velkajärjestely esteperusteen laadusta huolimatta (VJL 10 a §). (Vailla lainvoimaa 15.1.2020)

Helsingin hovioikeus 14.1.2020
Päätös Nro 34
Diaarinumero S 19/2036
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Helsingin käräjäoikeus 25.6.2019 nro 29672
Asia Velkajärjestelyhakemus
Valittaja Hakija
Vastapuoli Verohallinto
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 16.3.2020.
Kuvituskuva
Asian käsittely hovioikeudessa
Hovioikeus on myöntänyt 6.9.2019 Hakijalle jatkokäsittelyluvan.
Valitus
Hakija on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja hänelle myönnetään velkajärjestely ja että asia palautetaan käräjäoikeuteen selvittäjän määräämistä varten.
Velkajärjestelyn myöntämiselle oli painavat syyt velkajärjestelylain 10 §:n 1 kohdan mukaisesta esteperusteesta huolimatta ottaen huomioon Hakijan henkilökohtaiset olosuhteet, velkaantumisesta kulunut aika, velallisen toimet velkojensa maksamiseksi sekä velkajärjestelyn merkitys Hakijan ja velkojan kannalta.
Hakija oli 72-vuotias eläkeläinen. Hakija kärsi useista vakavista sairauksista. Hän ei enää kyennyt parantamaan maksukykyään. Hänen ikänsä ja terveydentilansa puolsivat velkajärjestelyn aloittamista.
Velka oli syntynyt vuosien 2003–2009 aikana eli 10-16 vuotta sitten. Velkaantumisesta oli kulunut pitkä aika.
Hakija oli ollut yhtäjaksoisesti ulosoton kohteena ainakin vuodesta 2015 alkaen. Veloille oli kertynyt suorituksia ajalla 2/2015 – 1/2019 yhteensä 7.943,95 euroa. Tämän jälkeen Hakijan eläkkeestä oli ulosmitattu 213,60 euroa kuukaudessa.
Verohallinto oli Hakijan ainoa velkoja. Velkajärjestelyllä ei ollut velkojan kannalta suurta merkitystä, mutta sillä oli erittäin suuri merkitys Hakijalle hänen henkilökohtaiset olosuhteensa huomioon ottaen.
Velallisia tuli kohdella yhdenvertaisesti. Hakijan poika vastasi yhteisvastuullisesti Hakijan kanssa Verohallinnon velasta. Hakijan pojalle oli myönnetty velkajärjestely elokuussa 2018. Hakijan osalta velkajärjestelyn myöntämiselle oli olemassa hänen poikansa olosuhteisiin nähden painavammat syyt.
Vastaus
Verohallinto ei ole vastannut valitukseen.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Kysymyksenasettelu
Käräjäoikeus on katsonut, että Hakijan velkajärjestelylle on velkajärjestelylain 9 §:n mukaiset edellytykset. Käräjäoikeus on kuitenkin hylännyt Hakijan velkajärjestelyhakemuksen katsoen, että velkajärjestelyn myöntämiselle oli lain 10 §:n 1 kohdassa tarkoitettu este, eikä lain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä velkajärjestelyn myöntämiselle esteestä huolimatta ollut. Hakijan valituksessa ei ole riitautettu sitä, että velkajärjestelylle on käräjäoikeuden katsoma este. Hovioikeudessa on ratkaistavana vain kysymys siitä, onko velkajärjestelyn myöntämiselle lain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä esteestä huolimatta.
Velkajärjestelylain 10 a §:n mukaan velkajärjestely voidaan 10 §:ssä säädetystä esteestä huolimatta myöntää, jos siihen on painavia syitä ottaen erityisesti huomioon velallisen toimet velkojen maksamiseksi, velkaantumisesta kulunut aika ja muut velallisen olosuhteet sekä velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojien kannalta.
Hakijan velkaantuminen ja esteperuste
Hakijan velkaantuminen johtuu yksinomaan rikokseen perustuvasta maksuvelvollisuudesta, joka samalla muodostaa velkajärjestelylain 10 §:n 1 kohdan mukaisen esteen velkajärjestelylle.
Hakija on tuomittu Kanta-Hämeen käräjäoikeuden 19.1.2015 antamalla ratkaisulla törkeästä veropetoksesta 10.2.2003 – 15.2.2009, kirjanpitorikoksesta 10.2.2003 – 31.3.2003 ja törkeästä kirjanpitorikoksesta 1.4.2003 – 15.2.2009. Hänet on velvoitettu yhteisvastuullisesti poikansa kanssa suorittamaan Verohallinnolle korvaukseksi rikoksella aiheutetusta vahingosta 806.555 euroa ja oikeudenkäyntikuluista 300 euroa molemmat määrät korkoineen. Verohallinnon ilmoituksen mukaan Hakijalla on ollut maksamatta 29.4.2019 asti laskettuine korkoineen vahingonkorvausta 1.008.982,25 euroa ja oikeudenkäyntikuluja 390,13 euroa. Verohallinto on Hakijan ainoa velkoja.
Velkaantumisesta kulunut aika
Hakijan velka koostuu yksinomaan rikosperusteisesta velasta ja Verohallinnolle aiheutetun vahingon määrä on huomattavan suuri. Rikokset ovat olleet laadultaan moitittavia törkeitä talousrikoksia, joiden tekoaika on ollut pitkä.
Velkajärjestelylain uudistamista koskevissa esitöissä (HE 83/2004 vp s. 55- 56) on todettu, että velallisen toiminnan moitittavuuden aste sekä sovellettu esteperuste voivat myös vaikuttaa siihen, mikä merkitys velkaantumisesta kuluneelle ajalle on annettava. Tilanteessa, jossa velat perustuvat törkeään rikokseen tai velallinen on järjestellyt tulojaan tai varallisuuttaan velkojien vahingoittamiseksi, voidaan yleensä edellyttää, että velkaantumisesta kulunut aika on pidempi kuin esimerkiksi silloin, kun velallinen on velkaantunut piittaamattomasti ja vastuuttomasti.
Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2011:9 (kohta 10) katsonut, että velkajärjestelyn myöntäminen sanotussa tapauksessa noin kuuden vuoden kuluttua rikostuomion antamisen jälkeen olisi poikkeuksellista ja ristiriidassa sen lähtökohdan kanssa, jonka mukaan rikoksesta syntynyt velka muodostaa yleisen esteen velkajärjestelylle. Kuitenkin harkittaessa painavia syitä velkajärjestelyn myöntämiselle on korkeimman oikeuden mukaan otettava huomioon myös tuomion perusteena olevien rikosten tapahtuma-aika. Rikosten tekoajoista eli velkaantumisen perusteesta on kulunut noin 10-16 vuotta Hakijan velkaantumisen tapahduttua käräjäoikeuden toteamin tavoin vuosina 2003 – 2009. Lähtökohtaisesti velkaantumisesta kulunut aika on riittävän pitkä puoltaakseen velkajärjestelyn myöntämistä esteperusteen moitittavuudesta huolimatta.
Hakijan maksuvelvollisuus on kuitenkin vahvistettu tuomiolla vasta tammikuussa 2015 eli vain noin viisi vuotta sitten. Velkajärjestelyn myöntäminen tässä tapauksessa näin lyhyen ajan jälkeen maksuvelvollisuuden vahvistavasta tuomiosta olisi poikkeuksellista ja edellyttää erityisen painavia vastasyitä.
Velallisen toimet velkojen maksamiseksi
Lain esitöiden mukaan (HE 98/2002 vp s. 32) velallisen toimia velkojensa maksamiseksi arvioitaessa otetaan huomioon paitsi vapaaehtoiset maksusuoritukset ja omaisuuden realisointituotot, myös velkojan ulosottoperinnän ja omaisuuden rahaksimuuton kautta saamat suoritukset. Velkajärjestelyn myöntämiseksi ei yleensä voitaisi edellyttää, että ulosottoperinnän kohteena oleva velallinen maksaisi velkojaan sen ohessa myös vapaaehtoisesti varsinkaan, jos velalliselle jäävät tulot ovat hänen toimeentulonsa turvaamiseksi välttämättömiä.
Hakijan velkajärjestelyn esteperusteen laadun vuoksi on edellytettävä, että velallinen on pitkäaikaisesti osoittanut selvästi pyrkivänsä hoitamaan velvoitteensa. Hakija on käräjäoikeuden päätökseen kirjatuin tavoin maksanut velkaa ulosoton kautta helmikuusta 2015 lukien ja valituksen mukaan Hakijan eläkkeestä ulosmitataan edelleen kuukausittain 213,60 euroa. Hänen ansiotasonsa huomioon ottaen ei sinänsä voida edellyttää, että hän olisi tehnyt vapaaehtoisia suorituksia ulosoton kautta perittyjen suoritusten lisäksi.
Velallisen muut olosuhteet
Hakija on 72-vuotias ja eläkkeellä. Hänellä on potilaskertomuksen perusteella diagnosoitu useampi vakava sairaus ja hänellä on ollut terveydentilan kanssa pitkäaikaisesti ongelmia. Hakemuksen mukaan hänen nettotulonsa on 1.054,72 euroa kuukaudessa ja hänen maksuvaransa on 275,05 euroa negatiivinen.
Velkajärjestelyn merkitys velalliselle ja velkojalla Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2012:42 on katsottu, että vaikka velkajärjestelyllä ei olisi mainittavaa taloudellista merkitystä suurimmalle velkojalle Verohallinnolle, asiassa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, että kysymys on ollut tähän velkojaan kohdistuneista rikosperusteisista veloista. Velkajärjestelyn merkitystä velkojalle ei lähtökohtaisesti voida pitää vähäisenä silloin, kun maksuvelvollisuus perustuu vahingonkorvaukseen, johon velallinen on tuomittu velkojaan kohdistamansa rikoksen johdosta. Toisaalta korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2011:9 on katsottu, että vaikka kysymys on ollut enimmäkseen rikosperusteisesta velasta Verohallinnolle, niin velkajärjestelyllä on katsottu olleen huomattava merkitys velalliselle, kun taas Verohallinnolle ei ole katsottu olleen mainittavaa taloudellista merkitystä velan suuresta määrästä huolimatta.
Selvää on, että velkajärjestelyllä on Hakijalle suuri merkitys. Edellä esteperusteen laadusta todetun perusteella velkajärjestelyn merkitystä ei voi kuitenkaan pitää Verohallinnolle vähäisenä, koska velassa on kysymys määrällisesti suuresta rikosperusteisesta vahingonkorvausvelasta, vaikka Verohallinnon taloudellisen aseman näkökulmasta velkajärjestelyn merkitys on vähäinen.
Kokonaisharkinta ja johtopäätökset
Velkajärjestelylain esitöiden (HE 98/2002 vp s. 22-23) mukaan velkajärjestelyn myöntäminen esteestä huolimatta perustuu kaikissa tapauksissa kokonaisharkintaan. Tällöin voidaan ottaa huomioon yksilölliset seikat ja harkinnassa korostuu tavoite saavuttaa kohtuullinen lopputulos velallisen ja velkojan kannalta. Kokonaisharkinnassa kiinnitettäisiin huomiota myös siihen, että velkaantumisen moitittavuus voi olla erilaista. Esimerkiksi jos velkaantuminen perustuu rikolliseen toimintaan, velkajärjestelyn myöntämiseen olisi edelleen suhtauduttava lähtökohtaisesti kielteisemmin kuin esimerkiksi silloin, jos velallinen on velkaantunut ilmeisen kevytmielisesti.
Lain uudistamista koskevissa esitöissä (HE 83/2014 vp s. 56) on lisäksi todettu, että kaikkien säännöksessä mainittujen seikkojen ei tarvitse puoltaa velkajärjestelyn myöntämistä. Joissain tilanteissa voi riittää, että yksi seikka puoltaa vahvasti velkajärjestelyn myöntämistä, kun taas toisissa saattaa usean puoltavan seikan lisäksi jokin merkittävä seikka olla voimakkaasti sitä vastaan ja estää velkajärjestelyn.
Edellä esteperusteen laadusta todettu puhuu vahvasti velkajärjestelyn myöntämistä vastaan. Hakijan menettely, joka on johtanut hänen velkaantumiseensa, on ollut erityisen moitittavaa. Rikostuomion antamisesta ja siten maksuvelvoitteen vahvistamisesta ei ole kulunut pitkää aikaa. Hakija ei myöskään ole pitkäaikaisesti osoittanut selvää pyrkimystä hoitaa velvoitteittaan, vaikka hänen ei ole voinut edellyttää tekevän ulosoton lisäksi vapaaehtoisia suorituksia.
Sen sijaan Hakijan ikä ja hänen terveydentilastaan esitetty selvitys puoltavat velkajärjestelyn myöntämistä. Hän ei ilmeisesti kykene parantamaan ansiotasoaan, eikä siten pysty suoriutumaan tulevaisuudessakaan veloistaan.
Velkajärjestelyn myöntämistä puoltaa myös velkajärjestelyn suuri merkitys Hakijan kannalta. Asialla on merkitystä myös Verohallinnolle esteperusteen laadun vuoksi. Toisaalta Verohallinto ei ole käräjäoikeudessa vastustanut Hakijan velkajärjestelyn aloittamista painavien syiden perusteella eikä ole hovioikeudessakaan vastannut Hakijan valitukseen, mikä voidaan jossain määrin ottaa asian kokonaisarvioinnissa huomioon.
Punnitessaan velkajärjestelyn myöntämisen puolesta ja sitä vastaan puhuvia seikkoja kokonaisuudessaan hovioikeus katsoo, että velkajärjestelyn myöntämistä puoltavat seikat, eli Hakijan ikä ja terveydentila ja näistä syistä johtuva kykenemättömyys parantaa ansiotasoa sekä velkajärjestelyn merkitys hänen kannaltaan muodostavat poikkeuksellisen syyn aloittaa velkajärjestely esteperusteen laadusta huolimatta.
Koska velkajärjestelyn aloittamiselle on velkajärjestelylain 9 §:n mukaiset edellytykset, käräjäoikeuden päätös, jolla velkajärjestelyhakemus on hylätty, on kumottava ja velkajärjestely määrättävä aloitettavaksi.
Päätöslauselma
Käräjäoikeuden päätös kumotaan.
Hovioikeus määrää Hakijan velkajärjestelyn aloitettavaksi.